tiistai 15. lokakuuta 2013

ESPOON TALOUS – MITEN MINÄ SEN HOITAISIN





Nyt on se aika vuodesta, kun aletaan tehdä päätöksiä ensi vuoden rahankäytöstä. Kaupunginjohtaja Mäkelä julkistaa oman talousarvioesityksensä 24.10. ja valtuusto tekee päätökset 4.12. 

Esitän tässä blogissa oman näkemykseni siitä, miten asiat pitäisi hoitaa. Kertaan ensin pääpiirteissään sen, mikä on tilanne ja mitä arvioita on esitetty lähivuosien kehityksestä.

Tulot

Espoon tulot muodostuvat lähes kokonaan (80 – 85 %) verotuloista, joita kertyy vuodessa noin 1,3 miljardia euroa. Muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna Espoon veroprosentit ovat pienempiä:

                                            Tuloveroprosentti               Yleinen kiinteistöveroprosentti

Espoo                                  17,75                                   0,60
Helsinki                                18,50                                   0,80
Vantaa                                 19,00                                   1,00
Tampere                              19,00                                   1,05
Turku                                  18,75                                   1,00
Oulu                                    19,25                                   0,95

Koko kuntatalouden rahoitus on monimutkainen kokonaisuus. Valtio maksaa osan kuntien menoista, mutta vauraat kunnat maksavat köyhemmille kunnille verotulojen tasausta. Espoo saa valtiolta vuosittain valtionosuuksia muutaman kymmenen miljoonaa euroa, mutta maksaa toisaalta muille kunnille verotulojen tasausta vähintään saman verran tai jopa enemmän.

Espoo myi Espoon Sähkön kolmessa erässä vuosina 1994, 2011 ja 2006. Rahat laitettiin rahastoon, jossa on nyt 450 miljoonaa euroa. Espoolla on yhteensä rahastoissa reilut 600 miljoonaa euroa. Rahastojen tuotot ovat vaihdelleet ja moni haluaisi purkaa koko rahastot. Tänä vuonna peruspalvelujen kehittämisrahastosta on otettu noin 40 miljoonaa euroa.

Menot

Espoon vuosikulut ovat noin 1,6 miljardia euroa. Menot kasvavat noin 6 prosentin vauhtia.

Työntekijöitä on 13 556 ja heidän palkkoihin menee 640 miljoonaa euroa. Osittaisesta rekrytointikiellosta huolimatta uutta väkeä on palkattu tänä vuonna 259 henkilöä. Ulkoisten palvelujen ostoihin menee 690 miljoonaa euroa ja ostot kasvavat noin 20 miljoonan euron vuosivauhtia. Yksi suurimpia palvelujen ostoja on HUS:lta hankittava erikoissairaanhoito.

Eniten rahaa kuluu sosiaali- ja terveystoimeen, noin 700 miljoonaa euroa vuodessa. Sivistystoimeen menee lähes yhtä paljon. Rahat eivät tunnu riittävän ja lisää tarvittaisiin ainakin erikoissairaanhoitoon, lastensuojelu- ja vanhuspalveluihin sekä toimeentulo- ja työmarkkinatuen rahoittamiseen.

Espoon investointimenot ovat tänä vuonna 240 miljoonaa euroa. Suurimpia hankkeita ovat Länsimetro, Espoon sairaala ja Opinmäen koulukeskus. Tilakeskus-liikelaitos, joka vastaa mm. päiväkotien ja koulujen korjaamisesta, käytti tänä vuonna investointeihin lähes 60 miljoonaa euroa, josta päiväkoteihin ja kouluihin 24 miljoonaa euroa.

Talous ei ole tasapainossa

Espoossa menot ovat suuremmat kuin tulot ja kasvavat tuloja nopeammin, joten talous ei ole tasapainossa. Tämän vuoden alijäämäksi arvioitiin ensin 30 miljoonaa euroa, mutta alijäämän arvioidaan edelleen kasvavan.

Espoo on ottanut tänä vuonna lainaa 116 miljoonaa euroa ja vuosina 2014 – 2016 lainaa varaudutaan ottamaan reilusti enemmän. Koko Espoo-konsernilla (Espoon kaupunki ja kaikki sen omistamat yhtiöt) on lainaa 1,5 miljardia euroa ja lainamäärän ennakoidaan nousevan 2,8 miljardiin euroon vuonna 2016.

Espoo on kasvava kaupunki

Espoon väkiluku kasvaa joka vuosi noin 4 000:lla, puolet on väestön kasvua, puolet tänne muualta muuttaneita. Espoo järjestää palvelut noin 250 000 asukkaalle. 

Palvelujen tarve kasvaa kummassakin päässä: Päivähoidossa on noin 14 000 lasta ja joukko kasvaa vuodessa 200:lla. Peruskoululaisia on lähes 25 000 ja joukko kasvaa vuodessa vajaalla 500:lla. Erityistukea tarvitsee runsaat 2 000 koululaista. Eläkeläisiä on nyt noin 30 000, vuonna 2030 jo yli 100 000.

Koko väestöstä työttöminä on yli 10 000 henkilöä, nuorista lähes prosenttia.   

Miten minä hoitaisin Espoon taloutta

Minusta Espoon taloutta on hoidettava niin, että kaupunkilaisten hyvinvointi kasvaa. Kun rahat vähenevät, tarvitaan arvovalintoja.

Seurattuani vajaan vuoden ajan kaupunginhallituksen jäsenenä päiväkoti- ja koulurakennusten surkeaa tilannetta, laittaisin ensimmäiseksi nämä kuntoon. Kaikki päiväkodit ja koulut on käytävä läpi, jotta terveysongelmat saadaan kartoitettua. Vaikka vastustan yleensä palvelujen ostamista, tässä tekisin poikkeuksen: terveyshaitoista tarvitaan puolueeton ja luotettava tutkimus. Kun korjausta vaativat päiväkodit ja koulut on listattu, ne on korjattava saman tien lainarahalla. Yhden koulun korjaaminen maksaa noin 10 – 30 miljoonaa euroa, joten kokonaispotti voi nousta 300 miljoonaan euroon. Rahastoja en lähtisi purkamaan, koska niiden tuotto on nyt suurempi kuin lainoista maksettava korko. Remontin ajaksi kouluille pitää osoittaa tasapuolisesti toimivat väistötilat ja pienten lasten väistötilat on löydyttävä aina oman kodin läheltä.

Laittaisin ilman muuta jäihin Länsimetron jatkeen (200 milj. euroa) ja Kehä I:n kattamisen Keilaniemessä (150 milj. euroa). Muidenkin investointien osalta pitäisi miettiä tosi tarkkaan, ovatko ne välttämättömiä tässä taloudellisessa tilanteessa. Kaupungintalo on liian pitkään seisonut tyhjillään ja sen laittaisin kuntoon. 


Kaavoituksessa keskittyisin vain nykyisten alueiden tiivistämiseen. Uusia, rakentamattomia alueita ei nyt kannata kaavoittaa. Näin säästetään kunnallistekniikan sekä uusien koulujen ja päiväkotien rakentamiskulut. Mitään näyttöä ei ole sen väitteen tueksi, että uusien alueiden infran kustannukset voidaan kattaa maankäyttömaksuilla. Pääosin kulut tulevat kaupungin maksettavaksi, tämä on kyllä nähty.  

Palvelujen kohdalla säästäminen on vaikeaa. Kukaan ei ole eri mieltä siitä, että painopiste pitäisi siirtää raskaista hoidoista ennalta ehkäisyyn. Käytännössä tällainen muutos on kuitenkin hankala toteuttaa. Ensimmäinen edellytys on hyvin toimivat, lakisääteiset peruspalvelut. Keskitytään niihin. Tuotetaan palvelut kaupungin omana työnä, mikä alentaa kustannuksia. Toinen perusasia on asukkaiden tarpeiden ja toiveiden kuunteleminen. Kun asioihin tartutaan ajoissa, kokonaiskustannukset jäävät pienemmiksi verrattuna siihen, että ongelmien annetaan kasvaa ja niihin puututaan vasta viime hädässä. Lapsista, nuorista ja heikoimmassa asemassa olevista on huolehdittava kaikissa tilanteissa.

Peruspalvelujen hoito vaatii riittävästi verotuloja. Koska kaupungin talous ei ole tasapainossa, en näe mitään syytä siihen, miksi espoolaiset maksavat vähemmän veroja kuin muissa suurissa kaupungeissa. Esitänkin, että tuloveroprosenttia nostetaan yhdellä prosenttiyksiköllä, mikä tuo kaupungin kassaan 60 – 65 miljoonaa euroa. Myös kiinteistöveroa on varaa nostaa. Näin talous saadaan tasapainoon.

Joku voi sanoa nyt, että Espoon kehitys näivettyy, jos verotaakka kasvaa, uusia investointeja ei tehdä eikä uusia alueita rakenneta. Olen tästä eri mieltä. Tärkeämpää kuin veroprosentti ja investoinnit on kaupungin yleinen tunnelma. Jos asukkaat kokevat Espoon palvelevaksi ja turvalliseksi, se on samalla vetovoimainen kaupunki. Luovuus ja innovaatiot eivät ole kiinni rahasta ja tavarasta, vielä vähemmän hallinnon rakenteista.





perjantai 13. syyskuuta 2013

KOULUT KUNTOON!


Olen ollut vajaan vuoden Espoon kaupunginhallituksen jäsen ja KH:n valvoja opetuslautakunnassa. Kaksi ongelmaa nousee jatkuvasti yli muiden; terveyskeskusten palvelut ja huonokuntoiset koulurakennukset.  Kumpaankaan ongelmaan ei tunnu löytyvän ratkaisua.

Keskityn tässä blogissani koulurakennuksiin, vaikka samanlaisia ongelmia on myös päiväkodeissa.

Espoon kouluja on vuodesta 2010 lähtien hallinnoitu niin sanotulla tilaaja-tuottaja mallilla. Kaupungin liikelaitos, nimeltään Tilakeskus, omistaa kaikki kaupungin koulut ja vastaa tilojen turvallisuudesta ja terveellisyydestä (ei kuitenkaan seuraa tilojen kuntoa). Tilakeskus myös päättää perus- ja vuosikorjauksista kaupungin sivistystoimen esitysten pohjalta. Sivistystoimi (periaatteessa) seuraa tilojen kuntoa ja maksaa Tilakeskukselle kouluista sisäisiä vuokria. Lähtökohtana on, että vuokranmaksu (sivistystoimi tilaajana) oikeuttaa vaatimaan, että tilat ovat asianmukaisessa kunnossa (Tilakeskus tuottajana). Toinen kaupungin liikelaitos, nimeltään Kiinteistöpalvelut, tuottaa ne kaupungin rakennusten korjaus-, kunnossapito- ja hoitopalvelut, jotka siltä tilataan.

Tilaaja-tuottaja-mallin pitäisi toimia näin:

-          koululla havaitaan sisäilma tms. ongelmia, joista ilmoitetaan sivistystoimelle
-          sivistystoimi laatii koulun tilanteesta tarveselvityksen yhdessä Tilakeskuksen kanssa, opetuslautakunta hyväksyy tarveselvityksen
-          koulujen tarveselvitysten perusteella sivistystoimi tekee hankesuunnitelman, joka on samalla sivistystoimen ehdotus Tilakeskukselle investointiohjelmaksi
-          sivistystoimi asettaa koulut mm. teknisen kunnon, sisäilman sekä terveydellisyyden ja turvallisuuden perusteella prioriteettijärjestykseen ja tätä listausta on periaatteessa tarkoitus noudattaa Tilakeskuksen investointiohjelmassa. Prioriteettilista päivitetään neljän vuoden välein eikä siinä voida huomioida esim. yllättäviä korjaustarpeita
-          todellisen investointilistan laatii Tilakeskus ja siinä koulujen remontit on aikataulutettu. Vuodessa korjataan 1,75 koulua, mutta tahtotilaa tuntuisi löytyvän jopa kolmen tai neljän koulun korjaamiseen vuosittain
-          korjausta vaativan koulun toiminta siirretään remontin ajaksi niin sanottuihin väistötiloihin, mielellään koulun lähelle
-          Tilakeskus (tilaaja) hankkii korjaustyön Kiinteistöpalveluilta tai joltain muulta yritykseltä (tuottaja).

Todellisuudessa asiat taitavat pahimmillaan mennä näin:

-          koulun tilojen kuntoa ei seurata eikä vuosihuoltoja tehdä
-          koululla havaitaan sisäilma tms. ongelmia
-          ongelmat kiistetään ja koululaiset, vanhemmat ja opettajat luulevat olevansa luulosairaita
-          lopulta asiasta ilmoitetaan sivistystoimelle, joka teettää jossain vaiheessa sisäilmakartoituksen tms.
-          ongelmat kiistetään edelleen ja selvitystä ei suostuta antamaan vanhemmille ja opettajille
-          kuluu vuosia
-          kun ongelmat vihdoin myönnetään, alkaa kamppailu väistötiloista; vaihtoehtoina ovat työmaaparakit tai vähän paremmat viipalekoulut koulun pihalla tai muutto jonnekin muualla, yleensä kukaan ei tiedä minne ja koska
-          epämääräiset huhut kiertävät siitä, koska remontti voisi alkaa, asiallista tietoa ei saa mistään
-          kukaan ei tiedä, mitkä koulut ovat Tilakeskuksen investointilistalla, millä perusteella ne on sinne valittu ja tuleeko uusia kouluja, jotka muuttavat listalla koulujen järjestystä
-          vanhemmille ja opettajille ei kerrota mitään tai yksi sanoo yhtä toinen toista.   

Tämän vuoden aikana julkisuuteen on noussut erityisesti kolme koulua:

-          Tapiolan koulu aiottiin sijoittaa Miestentielle entisen poliisiopiston tiloihin, mutta laitetaankin nyt poliisiopiston pihalle työmaaparakkeihin (ei esim. WC-tiloja). Poliisiopiston tiloja korjattiin kolmella miljoonalla eurolla, mutta lopputulos on kuitenkin se, että koululaisilla ja opettajilla on edelleen sisätiloissa ongelmia. Niinpä rakennus odottaa nyt turhan ja kalliin remontin jälkeen purkamista. Tapiolan koulun oppilaat ja vanhemmat tietävät, että koulu toimii Miestentien pihalla tämän syksyn. Jatkosta ei ole mitään tietoa.
-          Viherlaakson lukion tilojen ongelmista on puhuttu jo vuosia. Vasta nyt yllättäen huomataan, että tilat eivät ole terveellisiä ja turvallisia. Tilakeskuksen mukaan ”koululla on jo tehty monenlaisia korjauksia ja korjaamista jatketaan, samoin tutkimuksia. Tavoitteena on korjata rakenteet mahdollisimman vähäisin haitoin niiltä osin kuin ne ovat tiedossa. Osa koulusta toimii väliaikaisissa tiloissa”. Koulun peruskorjaaminen ei ole investointilistan kärjessä, joten suurempi remontti siirtyy ainakin muutamalla vuodella.
-          Veräjäpellon koulussa on ollut monenlaisia ongelmia. Opetuslautakunta päätti viime toukokuussa, että koulu siirtyy viipalekouluihin tämän vuoden lopulla. Jostain syystä Tilakeskus ei ole aloittanut viipalekoulujen asentamista. Kun työ kestää vähintään yhdeksän kuukautta, koulu pääsisi viipalekouluihin aikaisintaan syksyllä 2014. Nyt on ilmennyt, että Tilakeskus (=tuottaja) onkin tehnyt koulussa (jotain) remonttia ja viipalekouluja ei tule, vaan koulu menee remonttiin vuonna 2017. Tilakeskus ei kertonut tätä kenellekään. Minulta meni tämän tiedon selville saamiseen useampi viikko. Koulun tiloissa jatketaan näin opetusta ja toivotaan, että terveysongelmia ei enää ilmene.   

Minun käsitykseni mukaan tämä ei voi jatkua näin ja esitän seuraavaa toimenpideohjelmaa:

1.      Kuntapäättäjät päättävät yhdessä, että koulut laitetaan kuntoon (vaikka lainarahalla, koska koulut ja päiväkodit ovat paljon tärkeämpiä kuin liikenneväylät)
2.      Koulujen kuntoa seurataan säännöllisesti ja ammattitaidolla
3.      Ongelmiin puututaan heti, jos niitä ilmenee (kokonaiskustannusten kannalta on paljon halvempaa pitää tiloja kunnossa, kun tehdä ”yllättäviä” raskaita remontteja) 
4.      Vastuut ja roolit ovat selvät ja prosessin jokaisella vaiheella on vastuutaho, myös vuosihuollossa
5.      Prosessin asiakkaaksi nähdään koululaiset, heidän vanhempansa ja opettajat (ei tilaajat ja tuottajat ja heidän välisensä sopimukset). Heillä on oikeus kotia lähellä oleviin turvallisiin ja terveellisiin koulutiloihin.
6.      Koulujen tilanteesta ja prosessien eri vaiheista saa avoimesti tietoa kaupungin nettisivuilta, myös investointiohjelmasta.

Miksi tämä on niin hankalaa? Voiko taustalla todellakin olla (kuten joskus kuulee) pyrkimys ulkoistaa koulujen (ja muiden rakennusten) huolto ja kunnossapito kaupungilta yksityisille yrityksille. Koulurakennusten annettaisiin rapistua ja sitten sanottaisiin, että elinkaarimalli on ainoa keino hoitaa koulut kuntoon. Elinkaarimalli tarkoittaa sitä, että kaupunki ostaa pitkäaikaisella sopimuksella yksityiseltä yritykseltä kaikki tarvittavat palvelut. Yritykselle tällainen sopimus on varsinainen lottopotti; sopimus kaupungin kanssa on varma ja tuottoisa. Samanlaisia epäilyjä kuulee myös terveyskeskusten osalta; jos kunnallinen ei toimi, ostetaan palvelut yksityisiltä yrityksiltä.

Tänä syksynä pitäisi valmistua vertailu siitä, kumpi malli on tehokkaampi; kaupungin omana työnä hoidettu kunnossapito vai elinkaarimalli. Jotain vertailutietoa meillä on: Kuninkaantien lukiossa, joka on rakennettu ja pidetään kunnossa elinkaarimallilla, oppilaskohtaiset kulut ovat noin 10 000 euroa. Kaupungin omissa kouluissa kulut ovat noin 4 000 euroa/oppilas vuodessa. Opetus on samanlaista ja kustannusten ero syntyy pelkästään kiinteistön hoitokuluilla. Tämän vertailun perusteella ei voi ainakaan väittää, että elinkaarimalli olisi halvempi.

Loppulauseena totean, että käytettiinpä mitä mallia (tilaaja-tuottaja, elinkaari, kaupungin oma työ) tahansa, koululaisten, vanhempien ja opettajien on oltava lopputulokseen tyytyväisiä. Meidän kaikkien espoolaisten on myös oltava varmoja siitä, että homma hoidetaan asianmukaisesti ja tehokkaasti, mutta myös mahdollisimman halvalla.

maanantai 19. elokuuta 2013

PAREMPAA JOUKKOLIIKENNETTÄ?




Espoon kaupunkirakenne on toisaalta keskitetty, toisaalta hajanainen. Kaupunki muodostuu viidestä tiiviistä kaupunkikeskuksesta eli Tapiolasta, Matinkylä-Olarista, Espoonlahdesta, Leppävaarasta ja Espoon keskuksesta. Lisäksi on kaksi paikalliskeskusta, Kauklahti ja Kalajärvi. Jokaisessa kaupunkikeskuksessa on noin 50 000 asukasta eli asukkaita on yhteensä 250 000.

Espoossa palvelut on keskitetty näihin kaupunkikeskuksiin. Asun itse Nupurissa, joka kuuluu Espoon keskuksen alueeseen. Päiväkoti ja lähikoulu ovat lähistöllä, mutta muihin palveluihin on matkaa reilut viisi kilometriä. Bussiyhteyksissä ei ole kehumista ja aikuiset liikkuvat pääosin omilla autoillaan.

Helsingin seudun liikennekuntayhtymä eli HSL vastaa kaikkien pääkaupunkiseudun kuntien joukkoliikenteestä. Jokainen kunta maksaa kuntaosuutena noin puolet oman kuntansa joukkoliikenteen kuluista. Toinen puoli kerätään kuntalaisilta matkalippujen hinnoissa. Lippuhinnoista päättää HSL:n hallitus. Vähän monimutkainen häkkyrä, täytyy myöntää.

Espoon konsernijaosto antoi tänään lausuntonsa joukkoliikenteen lähivuosien kehittämistarpeista. Nostin kokouksessa esille kaksi asiaa, joista kannan huolta:

1. Espoon joukkoliikenteen palvelutaso riippuu suoraan kuntaosuuden suuruudesta. Mitä suurempi kuntaosuus, sitä paremmat palvelut. Minusta palvelutasoa on parannettava nykyisestä. 

Espoo on varannut vuoden 2014 joukkoliikennekuluihin 53,8 miljoonaa euroa. HSL:n esityksen mukaan todelliset kulut ovat 54,7 miljoonaa euroa. Erotus on 900 000 euroa eli 1,7 %. Esittelytekstin mukaan erotus tulisi kattaa ensisijaisesti HSL:n toimintamenoja karsimalla ja lipputuloja kasvattaen. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaisi sekä palvelutason heikentämistä että lippuhintojen nostamista. 

Minun mielestäni palvelujen keskittäminen kaupunkikeskuksiin edellyttää, että niihin pääsee sujuvasti junalla tai bussilla. Esim. kaikki entiset turvakotipalvelut on keskitetty Espoon keskukseen, joten matka palvelun luo voi olla todella pitkä. 

Esitin siis lausunnon alkuun yleiskirjausta: ”Espoo pitää tärkeänä hyvin toimivaa joukkoliikennettä. Länsimetro tulee osaltaan parantamaan merkittävästi joukkoliikennepalveluja.” Kuntaosuuden osalta esitin: ”Kuntaosuuden vaje katetaan ensisijaisesti HSL:n tuottavuutta parantamalla ja Espoon ylijäämillä.”

Perustelin muutosesityksiäni sillä, että espoolaisille täytyy kertoa tavoitetila – haluamme parantaa nykyistä palvelutasoa. Olisin halunnut myös lausuntoon maininnan siitä, että kuukausiseutulippuihin ei tule ensi vuonna korotuksia, koska HSL:n hallitus on jo näin linjannut. Minusta olisi myös selkeää todeta lausunnossa se tosiasia, että Espoon joukkoliikenteeseen varaaman 53,8, miljoonan euron ja todellisten kulujen erotus katetaan Espoon ylijäämillä. Niitä on kertynyt HSL:n haltuun yli 8 miljoonaa euroa. Näin on menetelty viime vuosina ja näin on tarkoitus tehdä myös ensi vuonna. En halua heikentää palvelutasoa, mutta uskon, että jokaisessa organisaatiossa on varaa/pitää parantaa tuottavuutta.

Sain kannatusta vihreiltä, RKP:ltä ja vasemmistoliitolta. Äänestys päättyi tilanteeseen 4 – 4 eli koko kokoomuksen joukkue äänesti vastaan. Perussuomalainen puheenjohtaja Sonkeri liittyi kokoomuksen joukkoon ja muutosta ei hyväksytty. En ymmärrä!  

2. Toinen huoleni liittyy infrakorvauksiin. Tämä se vasta onkin vaikea käsite. HSL huolehtii joukkoliikenteestä, mutta ei tee sen vaatimia investointeja, esim. rakenna metroa. 

HSL maksaa kunnille korvausta siitä, että käyttää kuntien omistuksessa olevaa liikenneinfraa. Euroina tämä tarkoittaa sitä, että HSL on maksanut joka vuosi Helsingille reilut 60 miljoonaa euroa, mutta Espoolle vain reilut 2 miljoonaa euroa. Vuonna 2015 infrakorvauksia arvioidaan maksettavan 74,7 miljoonaa euroa. Suuri hyppäys tulee vuonna 2016, kun Länsimetro ja kehärata valmistuvat. Infrakustannusten arvioidaan silloin nousevan 126 miljoonaan euroon.

Kuten edellä kerroin, kunnat maksavat joukkoliikenteen menoista sen osuuden, mitä ei saada katettua matkalipputuloilla. Käytännössä kunnat maksavat puolet joukkoliikenteen kuluista ja toinen puoli tulee lipputuloista. Jos vuonna 2016 kuntaosuuksilla halutaan edelleen kattaa sama osuus eli puolet kustannuksista, lipputuloja on vuonna 2016 kerättävä lisää noin 24 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaisi keskimäärin 11,4 %:n korotusta matkalippujen hintoihin. Hintapaineita luo myös uusi vyöhykemalli, josta kerroin aikaisemmassa blogissani.

Infrakorvauksissa on siten kysymys suurista summista, noin 10 % koko joukkoliikenteen kuluista. Espoon kannalta asia on erityisen tärkeä, koska infrakorvauksilla voidaan jälkikäteen kattaa osa Länsimetron kustannuksista. 

Nykyinen sopimus infrakorvauksista koskee ennen vuotta 2012 rakennettua infraa. Nyt neuvotellaan siitä, minkä verran HSL maksaa kunnille tämän ajankohdan jälkeen käyttöön otetuista investoinneista, kuten Länsimetrosta.

Esitin kokouksessa lausuntoon seuraavaa lisäystä: ”Infrakorvauksista neuvoteltaessa Espoolle on varmistettava Länsimetron edellyttämä oikeudenmukainen korvaus.” Ajattelin, että konsernijaoston linjaus antaisi virkamiehille neuvotteluun hyvää taustatukea. Toisin kävi. Kokoomuksen ja perussuomalaisen äänillä lisäysehdotukseni hylättiin. En ymmärrä!





sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

MIKSI VASTUSTAN ESPOON SITO-UUDISTUSTA



Espoossa ollaan uudistamassa sivistystoimen organisaatiota. Asia on esitelty kaupunginhallituksen iltakoulussa ja KH päätti 27.5. äänestyksen jälkeen tukea muutosta. Minä äänestin vastaan yhdessä vihreiden kanssa. Muutoksia oli vaikea saada enää tässä vaiheessa. Tuli tunne, että asia on jo päätetty muissa pöydissä. Valtuusto sanoo lopullisen sanansa 10.6.

Maailma muuttuu ja organisaatioita täytyy aika ajoin tarkastella uudelleen. Koska me luottamusmiehet kuitenkin päätämme asiasta, meidän on ymmärrettävä vähintäänkin seuraavat asiat:
-          mikä on organisaatiouudistuksen tavoite
-          mikä on uudistuksen jälkeen paremmin kuin nyt
-          miten uudistus vaikuttaa resursseihin (rahoihin ja ihmisiin)
-          paraneeko tehokkuus, tuloksellisuus ja vaikuttavuus
-          hyötyvätkö palvelujen käyttäjät
-          paraneeko palvelun rajapinnassa, missä ihminen kohtaa ihmisen, palvelun määrä, laatu ja kustannustehokkuus

Minä kokeneena hallintojuristina en ole vakuuttunut näistä peruskysymyksistä. Minulle on kuvattu lähinnä nykytilaa ja toiveita. On hankalaa, jos syntyy mielikuva, että todelliset perustelut eivät ole samat kuin kerrotut.

Vastustan erityisesti 1. nuorisopalvelujen tulosyksikön yhdistämistä liikuntapalvelujen tulosyksikköön ja 2. työväenopiston yhdistämistä Omniaan. Kerron tässä perusteluni:

1.      Minulle lasten ja nuorten hyvinvointi on ykkösasia. Jos voisin, lisäisin entisestään nuorten määrärahoja ja vahvistaisin nuorisopalveluja.

En ymmärrä, mitä tällä uudistuksella tavoitellaan. En myöskään ymmärrä, mitä hyötyä tästä on nuorille ja nuorten kanssa töitä tekeville. Liikunta on kuitenkin vain yksi osa nuoren elämää. Ainakin yhtä tärkeitä ovat koulu, kulttuuri, taide, musiikki, tanssi, retkeily, kaverit, yhdessäolo ja muu elämään harjoittelu.

Osaava, riittävästi resursoitu nuorisopalvelu tukee erilaisten nuorten erilaisia tarpeita. On tärkeää, että ammattitaitoiset nuorisotyöntekijät saavat kehittää omaa asiantuntemustaan ja erityisosaamistaan. Tätä ammattitaitoa täytyy arvostaa.

2.      Kuntarakenne ja metropolihallinto ovat nyt muutosten kourissa. Minun on vaikea ymmärtää, miksi tässä tilanteessa kannattaa lähteä vahvistamaan Omnian asemaa. Nyt olisi hyvä miettiä rauhassa, miten toisen asteen koulutusta ja aikuiskoulutusta kannattaa kehittää koko pääkaupunkiseudulla osana suurempaa uudistusta. Nämä ovat nimenomaan asioita, joita täytyy katsoa kuntarajat ylittäen.

Omnian vahvistaminen on muutenkin asia, jota kannattaa miettiä tarkkaan. Omnia on kuntayhtymä, jolla on oma luottamusmieshallitus. Se päättää itsenäisesti koulun kehittämistä ja määrärahojen jaosta. Kokoomuksella on hallituksessa ehdoton valta-asema; Omniassa tehdään, mitä kokoomus haluaa. Meille demareille perinteisesti tärkeä kansan sivistyslaitos – työväenopisto, voi pikku hiljaa hiipua Omnian suojissa.

Olin viime valtuustokaudella HSL:n hallituksessa. Tämän kokemuksen perusteella tiedän, että Espoon KH:n konsernijaosto ei juuri pysty ohjaamaan HSL:n päätöksentekoon. Nyt kun olen istunut konsernijaostossa puoli vuotta, Omnia ohjaaminen ei ole ollut siellä edes esillä. En siis usko, että Omnian päätöksentekoa voidaan ohjata demokraattisesti ja siten varmistaa työväenopiston säilyminen.

Taloudellisesta näkökulmasta uudistus on hankala. Omnian määrärahoja on juuri päätetty leikata viidesosalla. Omnia ottaa varmaan mielihyvin sen lisärahoituksen, minkä työväenopisto tuo tullessaan – tarvittaessa paikkaamaan Omnian vanhoja toimintoja.

Minulle työväenopisto on tärkeä asia. Minä haluan, että espoolaiset voivat jatkossakin harrastaa monipuolisesti ja kehittää itseään kohtuuhintaisilla kursseilla. En näe perusteita sille, että ei-tutkintotavoitteinen, pääosin aikuisten käyttämä koulutus kannattaisi yhdistää oppilaitokseen, jonka ensisijainen osaaminen kohdistuu nuorten tutkintotavoitteiseen koulutukseen.  

Koko tässä SITO-uudistuksessa on yksi kummajainen. Kun suomenkielisellä puolella nuortenpalvelut halutaan yhdistää liikuntaan ja työväenopisto Omniaan, ruotsinkielisellä puolella kaikki ruotsinkielinen koulutus keskitetään yhteen. Suomenkielisellä puolella syntyy liian laajoja kokonaisuuksia, ruotsinkielisellä puolella vahvistetaan kieleen perustuvaa erityisosaamista. Työväenopisto hajotetaan samalla kahteen osaan. Tätä on mahdotonta ymmärtää muun kuin RKP:n hyvin hoidettuna edusvalvontana.

Vastustan myös aikuislukion sijoittamista Omniaan. Jos ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhdistämisestä väitetään syntyvän hyötyjä, miksi ei saman tien esitetä koko ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhdistämistä nuorisoasteeksi. Tällainen uudistus voisi olla hyvä; jokainen nuori pääsisi peruskoulun jälkeen nuorisoasteelle, josta voisi koota itselleen sopivan kokonaisuuden.    
       


keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

AAKKOSIA JA KAARIMALLEJA

Helsingin seudun liikenne- kuntayhtymä HSL on ylikunnallinen päätöksentekijä, joka vastaa pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen järjestämisestä. HSL-alueeseen kuuluvat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi ja Sipoo. Oma kauteni HSL:n hallituksessa päättyi nyt ja siirryn varamiehen paikalle.
 
HSL:n hallitus päätti vuonna 2011, että vuoden 2015 loppuun mennessä pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä siirrytään vyöhykemalliin. Karkeasti voi sanoa, että A-vyöhyke on Helsingin keskusta, B-vyöhyke kiertää Helsingin keskustaa noin 10 kilometrin säteellä ja C-vyöhyke kattaa loput. Kaarien rajat perustuvat etäisyyteen Helsingin keskustasta. HSL:n hallituksen mielestä koko pääkaupunkiseudun kattava kaarimalli on hyvä ja selkeä ratkaisu. Olen tästä samaa mieltä.
 
Espoossa B ja C kaaren raja kulkee keskeltä kaupunkia. Tapiola, Leppävaara ja Matinkylä ovat B-kaarella, Espoon keskus ja Espoonlahti C-kaarella.   
 
Jo alunperin oli selvää, että kaarimalli vaatii myös lippu-uudistuksen. Kaaret eivät seuraa kuntarajoja, joten kuntien sisäisistä lipuista on luovuttava.

HSL:n hallitus päätti 26.3.2013 eri vyöhykkeiden lippujen hinnoista ja lähetti esityksen kuntiin lausunnolle. Hallitus esittää, että AB-kaarella kuukausilippu maksaa 50 euroa, BC-kaarella 60 euroa ja ABC-kaarella 90 euroa. Helsingin kannalta muutos tarkoittaa sitä, että 50 euron lipulla saa jatkossa liikkua koko AB-kaarella. Voi tulla vaikka ostoksille Tapiolaan tai Selloon. Ne espoolaiset, jotka asuvat B-kaarella, saavat kuukausilipun 50 eurolla, jos liikkuvat vain AB-kaaren alueella. Nykyinen seutulippu maksaa lähes 100 euroa.

C-kaarella asuvien liput halpenevat nykytilaan verrattuna muutaman euron. Tämä oli minulle tärkeä asia. Ilmoitin hallituksessa jo alkuvaiheessa, että 90 euroa on yläraja. Se vastaa myös hallituksen aikaisemmin tekemää linjausta vähentää sisäisen lipun ja seutulipun suurta hintaeroa. Konsulttien malleissa vyöhykemalliin siirtymisen kustannuksia haluttiin siirtää C-kaarella asuvien maksettavaksi. Yleisin vaihtoehto oli, että ABC lipun hinta nostettaisiin 100 euroon.

Lippu on aina ostettava vähintään kahdelle kaarelle. Espoon sisällä liikkuvien on siten jatkossa ostettava 60 euron hintainen BC-lippu, kun sisäinen lippu maksaa nyt 45,90 euroa.  

HSL:n hallitus päätti myös alennuslipuista. Lastenlipun saisivat ostaa 7 - 17 -vuotiaat, kun yläikäraja on nyt 16 vuotta. Opiskelijalipun saisivat ostaa 18 - 29 -vuotiaat vakinaisesti pääkaupunkiseudulla asuvat opiskelijat. Alennus olisi 50 %, kuten nykyisinkin. Opiskelijalipun osatajille asetettaisiin kuitenkin yläikäraja. Perusteluna on se, kolmekymmppiset ja sitä vanhemmat opiskelijat käyvät usein töissä opintojen ohella. Ikäraja vähentää kuulemma myös hallinnollisia hankaluuksia.  

Uutena alennuslippuna esitetään seniorilippua 70 vuotta täyttäneille. Alennus olisi 50 %, mutta alennuksen saisi vain klo 9 - 14 ostettavista arvolipuista.

Jos kunta haluaa antaa muita alennus- tai vapaalippuja, se voisi ostaa niitä erikseen HSL:ltä. Tällaisia ostopalveluita ovat jo nykysin esim. koululaisten matkaliput. Näin pyritään lisäämään tuen läpinäkyvyyttä ja siirtämään harkinnavaraisen sosiaalisen tuen myöntämisen kunnille.

Uudistuksen arvioidaan lisäävän joukkoliikenteen käyttöä erityisesti B-kaarella asuvien osalta, koska seutulippujen hinnat lähes puolittuvat. Lopulliset päätökset lippujen hinnoista tekee uusi HSL:n hallitus. Kunnat saavat esittää omat näkemyksensä lokakuuhun mennessä.

Espoon kaupungille kaarimalli ja lippu-uudistus tarkoittavat kustannusten nousua.  Syynä on se, että aika moni espoolainen pääsee B-kaarelle ja maksaa lipusta vähemmän kuin nyt. Mitä halvemmat liput, sitä enemmän maksaa kunta. Espoo maksaa nyt HSL:lle vuodessa vajaat 50 miljoonaa euroa, jatkossa 4 - 10 miljoonaa euroa enemmän riippuen siitä, mitä lippujen hinnoista lopulta päätetään. 

Espoon kaupunkirakenne ei ole paras mahdollinen joukkoliikenteen kannalta. Palvelujen keskittäminen viiteen kaupunkikeskukseen tarkoittaa sitä, että ihmisten on liikuttava kaupungin sisällä. Palveluja on B- ja C-kaarilla, samoin oppilaitoksia. Vaikka lapsi-, opiskelija- ja senioriliput alentavat kustannuksia, kaupungin sisällä liikkuminen muuttuu kalliimmaksi nykytilanteeseen verrattuna. Espoon keskuksen oppilaitosten kannalta on myös vähän hankalaa, että pääkaupunkiseudulta tulevat opiskelijat joutuvat jatkossa ostamaan ABC-lipun, kun muihin oppilaitoksiin riittää puolta halvempi lippu.  Tässä on lippu-uudistuksen yksi ongelma. 

Mitä halvemmat lipun hinnat halutaan, sitä enemmän maksaa kunta. Valtion osuus on mitätön, vain noin 1 % kokonaiskustannuksista. Koska muita maksumiehiä ei ole kuin matkustajat tai kunta nyt punnitaan, kunka paljon Espoo on valmis maksamaan  hyvästä joukkoliikenteestä.


 

tiistai 19. helmikuuta 2013

BLOMINMÄEN OUDOT KOUKEROT, OSA III


Oikeudellisesta näkökulmasta Blominmäki alkaa vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.

Kertaan keskeiset kohdat:
-          Espoossa näyttää olevan voimakasta tahtotilaa viedä Blominmäen osayleiskaavaa vauhdilla eteenpäin
-          kaava-aineiston mukaan puhdistettujen jätevesien hätäylivuodot johdettaisiin Espoonjokeen ja sitä myöten Espoonlahteen, missä sijaitsee Espoonlahti - Saunalahti niminen Natura 2000-alue
-          ELY-keskuksen 14.11.2012 antaman luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen lausunnon mukaan puhdistettujen jätevesien laskeminen Espoonjokeen voi merkittävästi heikentää Natura-alueen meriuposkuoriaisten elinolosuhteita, joten Espoonjoki ei käytettävissä olevien tietojen perusteella sovellu puhdistamon varapurkuyhteydeksi
-          HSY on nyt esittänyt vaihtoehtoisen suunnitelma hätäylivuodoille eli Espoonjokeen laskettaisiin vähän vähemmän ja vähän puhtaampaa jätevettä
-          HSY:n uusi suunnitelma meni viime viikolla lausunnolle ELY-keskukseen eli tässä vaiheessa ei kukaan tiedä, onko uusi suunnitelma lain mukainen ja ELY-keskuksen hyväksyttävissä
-          Espoon valtuusto päättää osayleiskaavasta ensi maanantaina 25.2.2013
-          näyttää vallitsevan käsitys, että valtuusto päättää nyt vain osayleiskaavasta ja mahdollisista hätäylivuodoista päätetään erikseen ympäristöluvan yhteydessä.

Katsotaanpa, mitä maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) sekä luonnonsuojelulaki (LSL) sanovat:

MRL 39 §:n mukaan yleiskaavaa (sama koskee osayleiskaavaa) laadittaessa on otettava huomioon mm. yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys, mahdollisuudet turvalliseen ja terveelliseen elinympäristöön, ympäristöhaittojen vähentäminen sekä maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen - siinä määrin kuin yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Lain mukaan yleiskaava esitetään kartalla. Karttakuviin vedoten on todettu, että kaava-alue rajoittuu Blominmäen alueeseen eikä koske alueen ulkopuolella olevia tunneleiden, Espoonjoen tai Espoonlahden alueita.

MRL 40 §:n mukaan yleiskaavaan liittyy kuitenkin selostus, jossa esitetään kaavan tavoitteiden, eri vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten sekä ratkaisujen perusteiden arvioimiseksi tarpeelliset tiedot. Vaikka Blominmäen osayleiskaava kattaa siis vain Blominmäen alueen, kaavassa on lain mukaan oltava selostus mm. siitä, miten hätäylivuodot hoidetaan. ELY:n 14.11.2012 antaman lausunnon mukaan suunnitelmat on pantava tältä osin uusiksi.

MRL:n mukaan yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, jotka voivat koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista. Laissa todetaan vielä, että jos jotakin aluetta on maiseman, luonnonarvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, yleiskaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia suojelumääräyksiä.  Minun mielestäni Espoon kannattaisi osayleiskaavan hyväksymisen yhteydessä vähintäänkin ohjata HSY:n päätöksentekoa niin, että hätäylivuodot hoidetaan ympäristön kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

LSL 65 §:n mukaan hanke tai suunnitelma on arvioitava asianmukaisesti, jos se todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura 2000-verkoston luonnonarvoja. Blominmäen osalta tällainen arvio tehtiin 13.6.2012. ELY-keskuksen 14.11.2012 antaman lausunnon mukaan, kuten olen moneen kertaan siteerannut, kaava-aineiston mukaiset suunnitelmat hätäylivuotojen osalta eivät käy ja jätevesiä ei saa johtaa Espoonjokeen.

LSL 66 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos Natura-arviointi osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän Naturan luonnonarvoja. Ympäristöministeriön nettisivuilla tarkennetaan tätä vielä näin: ”Kaavaa ei voida hyväksyä eikä vahvistaa, jos LSL 65 §:n mukainen arviointi- tai lausuntomenettely osoittaa kaavan merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, jotka ovat Natura-arvion perustana”. Kaavan voi hyväksyä vain valtioneuvoston yleisistunto ja silloinkin edellytetään, että yleinen etu niin vaatii.

Espoon valtuustolla on mielenkiintoinen päätös edessään. Kaikessa päätöksenteossa tulisi pyrkiä taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviin ratkaisuihin. Yhtä tärkeää on tehdä lainmukaisia päätöksiä. Juristina katson, että Blominmäen kaavaa ei kannattaisi hyväksyä ennen kuin ELY-keskus on hyväksynyt HSY:n uuden ratkaisumallin. Jään mielenkiinnolla odottamaan, vedetäänkö Blominmäen osayleiskaava pois ensi maanantain valtuustonlistalta.