tiistai 24. lokakuuta 2017

MIKSI KUNTIEN OSAKEYHTIÖIDEN HALLITUKSISSA PITÄÄ OLLA MYÖS LUOTTAMUSMIEHIÄ



Espoon konsernijaoston puheenjohtaja Maria Guzeninan mukaan Länsimetro Oy:n ylimääräiseen yhtiökokoukseen valmistellaan uuden hallituksen valinnat siten, että hallituksen osaaminen vastaa kaikilta osin metrohankkeen vaativuutta ja hallituksen kokoonpano ja osaaminen kokonaisuudessaan varmistaa länsimetron toisen vaiheen onnistuneen rakentamisen. Guzeninan mukaan sitä ennen Espoossa käytäneen tiukka poliittinen vääntö muun muassa siitä, tuleeko uuteen metrohallitukeen edustajia puoluemandaatilla.

Totean heti aluksi, että Espoon demarien korkein päätöksentekoelin eli edustajisto valitsi minut kuntavaalien jälkeen demarien edustajaksi Länsimetro Oy:n hallitukseen. Minulla on siis tässä asiassa ”oma lehmä ojassa.” Haluan päästä hallitukseen, johon minut on valittu.

Ensin vähän pykäliä (omat huomioni kursiivilla)

Kun kunta perustaa osakeyhtiön hoitamaan jotain toimintaa, noudatetaan sekä osakeyhtiölain että kuntalain säädöksiä.

Kuntalain 6 §:n mukaan yhteisö, jossa kunnalla on kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta, on kunnan tytäryhteisö. Länsimetro Oy kuuluu Espoon kuntakonserniin ja on Espoon tytäryhteisö. 

Kuntalain 47 §:n mukaan omistajaohjauksella on huolehdittava siitä, että kunnan tytäryhteisön toiminnassa otetaan huomioon kuntakonsernin kokonaisetu. Kokonaisetu tarkoitta Länsimetron osalta, että pääkaupunkiseudulle saadaan asiakkaita palveleva, toimiva metro, mutta myös aikataulussa ja budjetissa pysymistä eli verovarojen huolellista käyttöä. Koska kysymys on yhteisillä verovaroilla rahoitettavasta hankkeesta, kuntapäättäjillä, kuntalaisilla ja veronmaksajilla pitää myös olla oikeus saada tietoja siitä, miten yhtiön asioita hoidetaan. Länsimetro Oy:n osalta perinteiset mittarit eivät ole mairittelevia: metro ei toimi vieläkään, ei tullut automaattimetroa eikä budjetti pitänyt. 

Kuntalain 47 §:ssä todetaan myös, että kunnan tytäryhteisön hallituksen kokoonpanossa on otettava huomioon yhteisön toiminnan edellyttämä riittävä talouden ja liiketoiminnan asiantuntemus.
Kuntalain 126 §:ssä säädetään yhtiöittämisvelvollisuudesta. Kysymys on tilanteista, joissa kunta toimii kilpailutilanteessa markkinoilla. Yhtiöittämisvelvollisuuteen vedoten kuntiin onkin perustettu runsaasti osakeyhtiöitä. Myös sellaisia, joilla ei ole mitään tekemistä markkinoiden kanssa.

Osakeyhtiölain 6 luvun 2 §:n mukaan hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Hallitus vastaa siitä, että yhtiön kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty. Osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n mukaan hallituksen jäsenet ovat henkilökohtaisessa vastuussa vahingosta, jonka hän on tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle. Osakeyhtiön hallituksen jäsenyydessä ei siten ole kysymys kunnallisesta luottamustoimesta. Vahingonkorvausvastuu on aika rankka. Näyttää vähän siltä, että kunnallisissa osakeyhtiöissä vahingonkorvauksen kynnystä on vaikea ylittää: kuka kuntapäättäjä (virkamies tai luottamusmies) laittaisi kollegojaan vastuuseen. Veronmaksajilla ja kuntalaisilla on sananvaltaa vasta seuraavissa vaaleissa.

Miksi kunnallisen yhtiön hallituksessa pitää mielestäni olla luottamusmiehiä

Kuntalaki siis edellyttää, että kunnan osakeyhtiön hallituksen kokoonpanossa on otettava huomioon yhteisön toiminnan edellyttämä riittävä talouden ja liiketoiminnan asiantuntemus. Osakeyhtiölain säädökset myös tarkoittavat sitä, että hallitukseen pitää valita henkilöitä, jotka pystyvät hoitamaan yhtiön asioita.

Olen itsekin esittänyt, että kunnan osakeyhtiöihin pitäisi valita asiantuntijoita, ei kunnan omia virkamiehiä. Länsimetro Oy:n hallituksessa istuu nyt puheenjohtajana Espoon toimialajohtaja Olli Isotalo ja jäsenenä rahoitusjohtaja Ari Konttas, joiden pitäisi kummankin vahtia omistan eli Espoon kaupungin etua. Roolit menevät sekaisin, jos omistan edustajat valvovat yhtiön hallituksessa omaa toimintaansa.

Kunnallinen osakeyhtiö on perustettu tuottamaan kuntalaisille jotain tarpeellista ja hyvää. Sen vuoksi on välttämätöntä, että yhtiön hallituksessa istuu myös luottamusmiehiä eri puolueista. Muuten on vaarana, että hallituksen toiminnassa painottuvat liikaa pelkästään taloudelliset ja tekniset näkökulmat. Itse pääasia, eli kuntalaisten etu, voi silloin jäädä liian vähälle huomiolle. Puhumattakaan veronmaksajien edusta. Esimerkiksi Länsimetro Oy on ensimmäisen vaiheen aikana ylittänyt budjettinsa jo usealla sadalla miljoonalla eurolla, mitkä rahat ovat pois kuntalaisten muista palveluista. Huolellisella taloudenpidolla olisi jäänyt kuntalaisten rahoja esimerkiksi päiväkotien ja koulujen korjaamiseen.    

Luottamusmiesten osallistuminen osakeyhtiön hallitustyöskentelyyn on myös iso periaatteellinen kysymys. Tähän asti yhtiöiden hallituksissa on aina istunut myös luottamusmiehiä, jotka on valittu tehtäväänsä kuntavaalien jälkeen. Jos Länsimetro Oy:n osalta päädyttäisiin toisenlaiseen ratkaisuun, olisi vain ajan kysymys, koska kaikista kuntien omistamien osakeyhtiöiden hallituksista poistettaisiin luottamusmiehet. Avoimuuden ja demokratian näkökulmasta suunta on aivan väärä. Pikemminkin on tehtävä kovasti töitä sen eteen, että kunnalliset osakeyhtiöt saadaan aidosti julkisuuslain piiriin.

Länsimetro oy:n osalta ei voida vedota myöskään siihen, että kysymys olisi poikkeuksellisen vaativasta hallitustyöskentelystä, johon luottamusmiehillä ei riitä osaamista. Esimerkiksi Espoon kunnallisia asuntoja hallinnoivalla Espoon Asunnot Oy:llä on miljardiluokan tase. Hallituksessa istuu viisi luottamusmiestä ja kaksi asukkaiden edustajaa. Pidetään tästä kiinni jatkossakin. Kaikkien kunnallisten osakeyhtiöiden osalta.
  

lauantai 1. huhtikuuta 2017

ESPOON KASVAA MYÖS KEHÄ III:N TAKANA



Olen yleensä kirjoittanut blogeja Espoon yleisistä asioista. Espoo on kuitenkin maantieteellisesti laaja alue ja yli puolet pinta-alasta sijoittuu Kehä III:n toiselle puolelle. Tästä huolimatta Espoon kaikki aluekeskukset on sijoitettu sinne toiselle puolelle ja välillä tuntuu siltä, että Kehä III takana olevat alueet on unohdettu kokonaan. Minä asun Nupurissa, Nuuksion kupeessa Kehä III:n takana. Oman alueen kehittäminen on tietysti lähellä sydäntäni ja keskityn tässä blogissa Nuuksio-Nupurin alueeseen.

Nuuksio-Nupurin alueen kehittämisen kannalta kaavoitus on yksi tärkeimpiä asioita. Pyrin ensi vaalikaudella jälleen kaupunginsuunnittelulautakuntaan, koska vain siellä pääsee vaikuttamaan kaavatyöhön ja saa ajantasaista tietoa. Olen ollut kaupunginhallituksessa ja monessa lautakunnassa, myös kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtajana. Tiedän, että kaupunkisuunnittelu on yksi vaativimmista alueista ja asioihin sisälle pääseminen vie vuosia. Lupaan edelleen kuunnella alueen asukkaita ja jakaa tietoa. 

Kaupunkisuunnittelussa tarvitaan myös oikeudellista osaamista. Sitä minulla on, koska olen kokenut varatuomari ja lainsäädäntöneuvos. Olen ehdolla numerolla 448.

Uusi yleiskaava POK on tärkeä ja ohjaa yleispiirteisesti alueen kehittämistä. Valitusten takia sen vahvistamiseen voi kuitenkin mennä vuosia. Emme voi vaan jäädä odottamaan yleiskaavaa. Meidän on vaikutettava siihen, että yleiskaavaan ei tule vääriä linjauksia, mutta samaan aikaan meidän on saatava asemankaavoja eteenpäin. Ne etenevät vain, jos eivät ole ristiriidassa yleiskaavasuunnitelmien kanssa. 

Nyt täytyy painostaa ja perustella meidän tarpeita. Ensimmäinen vaihe on syksyllä, kun Nupurinkallion kaavan suunnittelu käynnistyy uudelleen. Kaava saadaan nopeasti voimaan vain, jos siitä ei valiteta. Tämän vuoksi kaava on valmisteltava hyvässä yhteistyössä asukkaiden kanssa. ELY valittaa vain kaavoista, joissa on laillisuusvirheitä.

Painopiste kaavoituksessa on lähivuosikymmeninä linjalla Espoon keskus, Lommila ja Nupuri, vuoden 2035 jälkeen myös Brobackan suunta. Kaavoituksen myötä alueelle tulee tuhansia uusia asukkaita. Alueemme valtuutettujen ja asukasyhdistysten tulee valvoa, että kaavojen mukaiset palvelut myös toteutetaan. Tarvitsemme lisää päiväkoteja, kouluja, joukkoliikennettä, mukaan lukien toimivat yhteydet Espoon keskuksen palveluihin.

Histan rakentaminen väijyy kaiken taustalla, suunniteltiinhan sinne 20 000 asukkaan lähiötä. Histan kaava kaatui KHO:ssa vuonna 2012 (KHO 2012:67), koska KHO ei hyväksynyt alueen rakentamista ilman päätöstä junaradan rakentamisesta. Minusta KHO:n kanta on oikea. Tämä vaatimus on sisällytetty myös Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavaehdotukseen: Histan toteuttaminen on kytkettävä uuden raideyhteyden ja aseman sitovaan toteuttamispäätökseen eli siis junaradasta pitää olla valtion sitova päätös. Linja on KHO:n päätöksen mukainen. Koska radan rakentamisesta ei ole tietoa, Hista on yleiskaavassa tavoitteena vasta vuoden 2050 jälkeiseen aikaan.

Epävarmuus Histasta kuitenkin jatkuu. Espoon KH linjasi viime marraskuussa, että Espoo haluaisi kytkeä KHO:n ja vaihemaakuntakaavan vaatimuksen radasta ja asutuksesta vain tiukasti asemanseutuun. Eli kaupunki haluaa edetä Siikajärven ja muiden Histan lähialueiden kaavoituksessa jo ennen Histan asemaseutua. Moni varmaan toivoo asemakaavaa näillä harvaan rakennetuilla alueilla, mutta rakentaminen ilman junayhteyttä tarkoittaa kumipyöräliikenteen voimakasta lisääntymistä, mikä tukkii lopullisesti Turunväylän ja Nupurintien.  

Muistakaa äänestää! Nyt on menossa ennakkoäänestys ja varsinainen vaalipäivä on 9.4.

torstai 30. maaliskuuta 2017

UUDISTAN VAALILUPAUKSENI

Tänään alkaa ennakkoäänestys ja minäkin kertaan omat lupaukseni. Olen nyt ehdolla numerolla 448.


Vuonna 2012 esitin viisi vaalilupausta ja seison edelleen niiden takana. Lupaukset löytyvät perusteluineen blogistani vuodelta 2012.


1. pyöräilyn edistäminen
2. rehellisyys ja avoimuus
3. talous tasapainoon
4. hyvinvointia vanhuksille
5. hyvinvointia työikäisille
6. sokerina pohjalla: hyvinvointia lapsille ja nuorille.



Viidessä vuodessa maailma on muuttunut ja Suomeenkin on tullut ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Minä haluan hyvinvointi kaikille ihmisille (välitän kyllä myös eläimistä) riippumatta siitä, mistä he ovat kotoisin. Ihminen on ihminen ja etenkin lapsista ja nuorista täytyy pitää hyvää huolta. Huolenpito edellyttää kuitenkin, että kunnalla on riittävästi rahaa. Tämän vuoksi on välttämätöntä tuntea talouden koukerot ja huolehtia talouden tasapainosta.


Olen edelleen tiukasti myös rehellisyyden ja avoimuuden takana. Haluan ehdottomasti ja yksiselitteisesti irtisanoutua kaikesta, mikä ei täytä näitä vaatimuksia. Vaikka jäisin yksin, pidän periaatteistani kiinni. Kunnallispolitiikassa tästä jäykkäniskaisuudesta seuraa tietysti se, että asioiden hoito voi olla hankalaa. Toinen vaihtoehto olisi hymistä mukana, kun joku on jotain valmiiksi päättänyt. Jos nämä päätökset eivät täytä peruskriteereitäni: rehellisyyttä ja avoimuutta, minä en ole mukana

perjantai 17. maaliskuuta 2017

PAIKALLISESTA SOPIMISESTA JA LUOTTAMUKSESTA



EK:n puheenjohtajan Veli-Matti Mattilan vaatimukset palkkojen alentamiseksi (paitsi johtajien) ovat herättäneet paljon keskustelua. Samassa yhteydessä Mattila toisti vaatimuksen paikallisesta sopimisesta; työehtosopimusten pitäisi olla niin joustavia, että niiden perusteella voidaan sopia työpaikalla. Liian vähälle huomiolle on jäänyt Mattilan näkemys, että ilman luottamusta ja hyvää keskustelua ei paikallisesta sopimisesta tule mitään.

Paikallinen sopiminen herättää tunteita sekä puolesta että vastaan. Yleensä keskustelu koskee yksityistä sektoria. Koska olen omalla työpaikallani valtiovarainministeriössä pääluottamusmies, avaan tästä näkökulmasta paikallisen sopimisen arkea julkisella sektorilla.

Valtiolla henkilöstön oikeusasemasta säädetään virka- ja työsopimuslaeissa. Nämä, kuten kaikki muutkin lait, valmistelee Suomen hallitus ja niistä päättää eduskunta. Tulkintaongelmat ratkaistaan oikeudessa. Lisäksi työmarkkinoiden keskusjärjestöt (Akava, SAK ja STTK työntekijöiden puolelta ja Valtion työmarkkinalaitos työnantajien puolelta) sopivat palvelussuhteen ehdoista virka- ja työehtosopimuksilla. Tulkintaongelmat ratkaistaan työtuomioistuimessa, jonka päätöksistä ei voi valittaa oikeuteen.

Virkamiehelle palkka on yksi tärkeimpiä neuvoteltavia asioita. Valtiolla keskusjärjestöt ovat sopineet palkkausjärjestelmän yleiset raamit, mutta jokaisessa virastossa on oma palkkausjärjestelmä. Yksittäisen virkamiehen palkkaneuvottelussa osapuolina ovat virkamies ja työantajan edustaja. Ammattiliittoon kuuluvilla virkamiehillä voi olla neuvotteluissa mukana luottamusmies etenkin, jos virkamies ja työnantaja ovat erimielisiä työn vaativuudesta. Palkkausjärjestelmän lisäksi työpaikoilla selvitetään, neuvotellaan ja hoidetaan monia muitakin virkamiehen asemaan liittyviä kysymyksiä. Paikallisella sopimisella on jo nyt vahva asema.

Lakien ja sopimusten viidakko on todella vaikea ja sivuja on satamäärin. Luulen, että aika harva luottamusmies, puhumattakaan tavallisesta virkamiehestä, on niihin perehtynyt. Harva tuntee edes oman virastonsa palkkausjärjestelmää. Sitä vastoin työnantajan edustajat, laaja joukko päätoimisia ammattilaisia, tuntevat kaikki järjestelmän koukerot. Tässä piilee paikallisen sopimisen ongelma.

Minä olen koulutukseltani juristi, joten olen tottunut lukemaan sekä lakeja että sopimuksia. Luottamusmies-urani alussa en tiennyt mitään tästä laajasta kokonaisuudesta. Minulta meni useita vuosia ja jouduin käymään useita luottamusmieskursseja, jotta pääsin siitä perille. Suurin syy on se, että hoidan luottamusmiestehtävää oman työni ohessa. Jos joudun tekemään päivisin paljon luottamusmieshommia, kirjoittelen lakeja iltaisin. Edelleen olen usein alakynnessä työnantajaan nähden. 

Paikallinen sopiminen tarkoittaa juuri tällaista epätasapainoasemaa työntekijän ja työnantajan välillä. Jos keskustason sopimuksia olisi jatkossa yhtä paljon kuin nyt, jokainen työntekijä joutuisi opiskelemaan itsensä edunvalvojaksi. Jos sopimuksia on jatkossa vähemmän tai ne ovat nykyistä joustavampia, työntekijä olisi kuitenkin aivan yksin työnantajan kovaa asiantuntemusta vasten. ”Suosikkien” ei tarvitse tehdä mitään, sillä heistä kyllä huolehditaan. Sama koskee niitä työntekijöitä, joilla on syystä tai toisesta hyvä neuvotteluasema. Muut olisivat omillaan.

Ammattiliittoon kuuluvilla työntekijöillä olisi tietysti jatkossakin tukenaan luottamusmies, joka on keskitetysti voinut hankkia tarvittavan asiantuntemuksen. Luottamusmiehen työmäärä todennäköisesti kasvaisi, jolloin luottamusmiehen pitäisi olla päätoiminen. Valtiolla näin on vain hyvin harvassa paikassa.        

Oma käsitykseni on, että julkisella sektorilla on jo nyt paljon paikallista sopimista. Jos sitä vielä lisätään, vastaavasti vähennetään työmarkkinajärjestöjen valtaa. Sohaisen varmaan ampiaispesään, kun totean, että minusta päätöksenteko yhteiskunnan keskeisistä asioista, esimerkiksi verotuksesta, kuuluu hallituksen päätettäväksi, ei kolmikannassa sovittavaksi. Viisas hallitus tietysti kuuntelee ammattiliittojen asiantuntemusta.

Palaan vielä Mattilan kommenttiin, joka on erittäin tärkeä: Paikalisesta sopimuksesta ei tule mitään ilman luottamusta ja hyvää keskustelua. Kaiken kokemani perusteella sanoisin, että tässä ollaan monella työpaikalla vasta aivan alkumetreillä. Siinä vaiheessa, kun työnantaja ymmärtää tämän tärkeyden, paikallisen sopimisen lisäämiseen on edellytyksiä; kumpikaan osapuoli ei yritä kampittaa tai sumuttaa toista, vaan yhteinen etu nähdään samalla tavalla. Koko juttu pitäisikin nyt kääntää päälaelleen ja lähteä vaatimaan työpaikoilla luottamusta ja hyvää keskustelua – myös julkisella sektorilla. Vasta sitten, kun tämä on kunnossa, voidaan alkaa miettiä paikallisen sopimisen lisäämistä.